Mitä antiikin Rooman etanat ovat tekemisissä kirjoitustottumustesi kanssa?
Yllättäen, kaikki.
Saatat ajatella “Purppuraproosa” kuulostaa kohteliaisuudelta. Loppujen lopuksi violetti on kuninkaallisten väri, eikö niin?
Mutta kirjallisuuden maailmassa se on itse asiassa loukkaus. Jotta voimme ymmärtää purppuraproosan määritelmän, meidän on palattava antiikin Roomaan.
Termi on peräisin runoilija Horatiukselta, joka kirjoitti purpureus pannus— “purppurainen laikku”.”
Tuohon aikaan purppuraa valmistettiin vaivalloisesti Murex-kotilon limasta. Se oli harvinaista, valmistus oli ällöttävää ja sen arvo oli kultaa kalliimpaa.
Horatius käytti tätä julmana metaforana huonoista kirjailijoista.
Hän kuvaili kirjailijoita, jotka ottavat tylsän tarinan (kuten likaisen säkkikankaan) ja ompelevat siihen kiiltävän, kalliin “purppuranvärisen laastarin” kukkivia sanoja vain näyttääkseen. Se ei parantanut tarinaa.
Nykyään purppuran proosan merkitys ei ole muuttunut paljoakaan.
Purppuraproosaa voidaan määritellä yksinkertaisesti: se on tekstiä, jossa yritetään liikaa.
Joten, kirjoitatko kauniita sanoituksia vai ompeletko vain laastareita säkkikankaaseen?
Tässä blogissa aiomme tutkia tämän termin eri tasoja. Käsittelemme purppuran proosan merkityksen, tarkastelemme joitakin kiusallisia purppuran proosan esimerkkejä ja opetamme sinulle, kuinka tunnistaa ja välttää niitä.
Aloitetaanpa.
Keskeiset asiat
- Purppuraproosa on liian koristeellista kirjoitusta, joka häiritsee tarinan seuraamista.
- Siinä käytetään usein liikaa adjektiiveja, monimutkaisia sanoja ja päällekkäisiä metaforia.
- Kirjailijat sortuvat mahtipontiseen tyyliin epävarmuuden, vanhojen klassikoiden kopioinnin tai tunteiden pakottamisen vuoksi.
- Nykyaikaiset tekoälytyökalut tuottavat mahtipontista kieltä, koska ne on koulutettu ennustamaan tekstikuvioita, joissa suositaan usein koristeellisia ja kliseisiä adjektiiveja.
- Purppurainen proosa hidastaa tarinaa, rikkoo uppoutumisen ja saa tunteet tuntumaan tekaistuilta.
- Yksinkertainen, rehellinen kirjoitustyyli (yhdistettynä tekoälyn tunnistustyökaluihin) pitää tekstisi selkeänä ja kiinnostavana.
Mitä on purppuraproosa?
Purppuranvärisen proosan merkityksen ymmärtämiseksi meidän on tarkasteltava sanojen takana olevaa tarkoitusta.
Purple Prose on liian koristeellinen, kukkainen tai dramaattinen kirjoitustyyli. Se pyrkii niin kovasti kuulostamaan runolliselta, että se häiritsee lukijaa itse tarinasta.
- Purppuran proosan ydinmerkitys
Hyvissä teksteissä tarina (sisältö) on tärkein asia.
Älä enää koskaan murehdi tekoälyn havaitsevan tekstejäsi. Undetectable AI Voi auttaa sinua:
- Tee tekoälyavusteinen kirjoittaminen näkyväksi ihmisen kaltainen.
- Bypass kaikki tärkeimmät tekoälyn tunnistustyökalut yhdellä napsautuksella.
- Käytä AI turvallisesti ja luottavaisesti koulussa ja työssä.
Kun määritellään purppuraproosaa, kuvataan kirjoitustyyliä, jossa tyyli on tärkeämpää kuin juoni.
Jos tarkastellaan lauseiden rakennetta, purppuraproosa perustuu yleensä kolmeen tiettyyn huonoon tapaan:
- Adjektiivien pinoaminen: Vahvan verbin sijaan kirjoittaja käyttää heikkoa verbiä ja tukee sitä liian monilla adjektiiveilla.
- Vakio: “Tuuli puhalsi.”
- Violetti: “Myrskyinen, surullinen tuuli ulvoi surullisesti.”
- Tesauruksen ansa: Kirjoittaja välttää yksinkertaisia, iskeviä sanoja ja käyttää sen sijaan pitkiä, monimutkaisia latinalaisperäisiä sanoja kuulostaakseen “älykkäältä”.”
- Vakio: “Hiki” tai “Ajattele”.”
- Violetti: “Hikoilla” tai “järkeillä”.”
- Metaforien kasautuminen: Yhdessä lauseessa on liikaa keskenään ristiriitaisia vertailuja.
- Violetti esimerkki: “Hänen vihansa oli kuin tulivuori, myrsky, joka odotti hetkeä päästääkseen valloilleen hyökyaallon.” (Onko se vuori, myrsky vai aalto? Lukija ei voi visualisoida sitä).
Purppuraproosa on pohjimmiltaan egokeskeistä kirjoittamista. Se huutaa: “Katsokaa minua!” sen sijaan, että sanoisi: “Katsokaa tätä hahmoa.” Se kohtelee sanoja koristeina sen sijaan, että käyttäisi niitä tarinan kertomisen välineinä.
- Esimerkkejä purppuraproosasta
Tässä ovat tunnetuimmat esimerkit purppuraproosasta, jotta ne voidaan ymmärtää selvästi:
- Klassikko: “Oli pimeä ja myrskyinen yö”
Tämä on historian tunnetuin “huono” lause, jonka Edward Bulwer-Lytton kirjoitti vuonna 1830.
Se on niin ikoninen, että nyt järjestetään kilpailu siitä, kuka osaa kirjoittaa huonomman avauslauseen.
Kirjoittaja yrittää tehdä liikaa yhdellä kertaa (kuvata sadetta, tuulta, sijaintia (Lontoo) ja tunnelmaa).
Kirjoitus tuntuu raskaalta ja työläältä sen sijaan, että se olisi pelottava.
Esimerkki: “Se oli pimeä ja myrskyinen yö; satoi kaatamalla—paitsi satunnaisin väliajoin, kun se tarkistettiin voimakas tuulenpuuska joka lakaisi kadut (sillä tapahtumamme sijoittuu Lontooseen), kattojen päällä kolistelemassaja heiluttaen kiivaasti lamppujen heikkoa liekkiä joka taisteli pimeyttä vastaan.”
- “Thesaurus-oireyhtymä” (Modern Amateurs)
Tämä on hyvin yleistä verkkokertomuksissa (fanifiktiossa) tai itse julkaistuissa kirjoissa.
Esimerkki: "The mahonkihiuksinen nuori tyttö vilkaisi häntä ohimennen karski rakastaja, kristallimainen kimallus hänen taivaansiniset pallot kun hän katseli, hurmaantunut, hänen ilmeestään.”
Se kuulostaa luonnottomalta.
- “Ruskeat hiukset” sijaan he sanovat “mahonkihiuksiset”.”
- “Poikaystävä” sijaan he sanovat “rakastaja”.”
- “Sinisten silmien” sijaan he sanovat “taivaansiniset silmät”.”
Kirjoittaja välttää normaalia kieltä, mikä saa hahmot tuntumaan enemmän muukalaisilta kuin ihmisiltä.
- “Bodice Ripper” (Bad Romance)
Purppuraproosa esiintyy usein rakkausromaaneissa, joissa kirjailija yrittää luoda intensiivisen tunnelman, mutta menee siinä liian pitkälle.
Esimerkki: “Hän tunsi, että joku tarttui hänen pitkistä kauluksistaan... kun sata suuta omaava olento alkoi luuytimen imeminen hänen luistaan... Hän tunsi hänet kosteat sääret, hänen kuumat suudelmat…”
Tämän pitäisi olla intohimoinen kohtaus, mutta lauseet kuten “imee luuydintä” ja “kostea sääri” saavat lukijan ajattelemaan kauhuelokuvaa, ei rakkaustarinaa.
Miksi kirjailijat käyttävät koristeellista kieltä
Jos kriitikot, toimittajat ja opettajat kaikki peittävät purppuranvärisen proosan merkityksen, miksi niin monet kirjailijat käyttävät sitä edelleen?
Tutkitaanpa viisi tärkeintä syytä, miksi monet kirjoittajat joutuvat tähän ansaan.
- Nerojen ansa
Uusi kirjailija lukee klassikkokirjan (kuten Lolitan tai Ulyssesin) ja huomaa, että se on vaikea lukea.
He tekevät virheen logiikassaan: “Tämä kirja on loistava ja monimutkainen. Siksi, jos kirjoitan monimutkaisia lauseita, minustakin tulee loistava.”
He yrittävät jäljitellä neron oireita ilman todellista osaamista. He käyttävät suuria sanoja ja sekavia lauseita ajattelemalla, että jos heidän kirjoituksensa on vaikea ymmärtää, sen täytyy olla “syvä”.”
- Pelko olla tavallinen
Monet kirjailijat pelkäävät salaa kuulostavansa tyhmiltä. Tämä johtuu yleensä koulusta.
Akateemisissa esseissä opettajat palkitsevat oppilaita, jotka käyttävät vaikeita sanoja ja pitkiä lauseita.
Kun nämä opiskelijat alkavat kirjoittaa tarinoita, he kokevat, että yksinkertaiset sanat kuten “sanoi” ovat heikkoja. He käyttävät koristeellista kieltä suojanaan.
- Sledgehammer-ilmiö (tunteiden pakottaminen)
Kirjailijat käyttävät usein liioiteltua kieltä, kun he kiinnittävät liikaa huomiota tiettyyn kohtaukseen. He haluavat lukijan tuntevan täsmälleen saman tuskan tai rakkauden, jota hahmo tuntee.
He ovat huolissaan siitä, että sanonta “hän oli surullinen” ei riitä. Joten he tarttuvat “kielelliseen moukariin” ja kirjoittavat: “Hän oli uppoamassa pohjattomaan melankolisen epätoivon syvyyteen.”
He eivät luota lukijan mielikuvitukseen, joten he yrittävät pakottaa tunteita raskailla adjektiiveilla.
- Heidän sankareidensa jäljittely
Kirjailijat jäljittelevät sitä, mitä rakastavat.
Jos nuori kirjailija rakastaa H.P. Lovecraftia (1920-luvun kauhukirjailija), hän huomaa tämän käyttävän sanoja kuten “eldritch” ja “cyclopean”.”
He yrittävät käyttää samoja sanoja modernissa tarinassa, tajuamatta, että ne eivät sovi siihen.
Lovecraftin tyyli toimi, koska hän kirjoitti kosmisesta kauhusta sata vuotta sitten.
Tuon tyylin kopioiminen nykyään näyttää vain huonolta pukulta.
- Erilainen näkemys maailmasta
Mielenkiintoista on, että joillekin kirjailijoille (erityisesti autisteille tai ihmisille, joilla on korkea aistien herkkyys) purppuraproosa on tapa, jolla he näkevät maailman.
Heille maailma on intensiivinen, ylivoimainen ja erittäin yksityiskohtainen.
Yksinkertaisen, minimalistisen lauseen kirjoittaminen tuntuu valheelta, koska se ei kuvaa heidän tuntemiaan aistien räjähdystä.
Kuinka purppuraproosa vaikuttaa kirjoittamiseen
Purppuran proosan määritelmän ymmärtäminen auttaa sinua näkemään, kuinka se aktiivisesti sabotoi lukijan kokemusta.
Se on kuin yrittäisi katsoa elokuvaa, kun joku seisoo näytön edessä ja huutaa sinulle kuvauksia.
Tässä on, miten se vaikuttaa kirjoittamiseen:
- Se rikkoo transsin (kognitiivinen ylikuormitus)
Kun olet syventynyt kirjaan, aivosi siirtyvät “flow-tilaan”. Periaatteessa katsot elokuvan päässäs.
Purppuraproosa tuhoaa tämän illuusion. Joka kerta, kun törmäät liian hienostuneeseen sanaan tai liian sekavaan lauseeseen, aivosi joutuvat jarruttamaan voimakkaasti sen tulkitsemiseksi.
Sen sijaan, että tuntisit tarinan, joudut yhtäkkiä analysoimaan kieliopin.
- Se tappaa rytmin
Kuvittele, että luet taistelukohtausta, jossa yhden lyönnin kuvaaminen vie kolme kappaletta, koska kirjailija on pakkomielteisesti keskittynyt “koston nyrkkiin”.”
Kun olet lukenut lauseen loppuun, jännitys on kadonnut. Lukija haluaa, että toiminta etenee nopeasti, mutta teksti etenee viktoriaanisen saarnan vauhdilla.
- Se saa tunteet tuntumaan väärennöksiltä
Mitä kovemmin kirjailija yrittää pakottaa tunteita kukkiaisilla sanoilla, sitä vähemmän lukija tuntee niitä. Yksinkertainen, rehellinen kirjoitustyyli jättää lukijalle tilaa astua mukaan ja tuntea tuska itse.
Purppurainen proosa syrjäyttää ne.
Purppuran proosan tunnistaminen
Nyt kun olemme käyneet läpi purppuran proosan määritelmän, miten tunnistat sen omassa työssäsi?
Tässä ovat viisi tärkeintä indikaattoria:
- Liialliset adjektiivit ja adverbit: Liian monien kuvailevien sanojen käyttö yhdessä lauseessa, esim.,
- “heiluttaen rajusti lamppujen heikkoa liekkiä, joka taisteli pimeyttä vastaan”.
- Liian pitkät lauseet: Useita lauseita, sulkeita tai sivulauseita sisältävät lauseet, jotka voitaisiin jakaa pienempiin osiin.
- Redundantti sanamuoto: Saman käsitteen toistaminen eri sanoilla, esim.,
- “Sade satoi kaatamalla – paitsi satunnaisin väliajoin”.
- Pakotetut tai ilmeiset metaforat: Liioitellut tai liian monimutkaiset metaforat tai vertauskuvat.
- Huomiota herättävät kuvaukset: Yksityiskohdat, jotka palvelevat enemmän kirjoitustaiton esittelyä kuin tarinan tai merkityksen edistämistä.
Voit käyttää Kappaleen uudelleenkirjoittaja säilyttää ääni ja kuvakieli ja samalla selkeyttää lauseita.
Alkuperäinen (purppuraproosan esimerkki): Oli pimeä ja myrskyinen yö; sade satoi kaatamalla – paitsi satunnaisin väliajoin, jolloin se keskeytyi voimakkaiden tuulenpuuskien vuoksi, jotka pyyhkäisivät kaduilla, kolisivat talojen katoilla ja heiluttivat rajusti lamppujen heikkoa liekkiä, joka taisteli pimeyttä vastaan.
Yksinkertaistettu versio:
Kuinka välttää liioiteltua kieltä
Aiemmin purppuraproosan välttäminen oli vain kurinalaisuuskysymys. Nykyään asia on hieman monimutkaisempi, koska tekoäly (AI) on tullut mukaan kuvioihin. Yllättäen robotit rakastavat purppuraproosaa.
Näin voit käyttää sekä vanhoja temppuja että uutta tekniikkaa pitääksesi kirjoituksesi siistinä.
- Perinteiset strategiat (vanhan koulukunnan tapa)
Ennen kuin puhumme roboteista, tässä on kolme klassista sääntöä, jotka jokaisen kirjoittajan tulisi tietää:
- Tapa rakkaasi: Tämä on kuuluisa sääntö. Se tarkoittaa, että sinun on oltava valmis poistamaan lauseet, joista olet ylpein, jos ne eivät edistä tarinaa. Yleensä lause, jonka olet kirjoittanut vain “kehuakseni”, on violetti. Poista se.
- Hemingwayn lähestymistapa: Käytä työkaluja, kuten Hemingway Editor. Se korostaa lauseet, jotka ovat “erittäin vaikea lukea” tai käyttää liikaa adverbeja. Se pakottaa sinut kirjoittamaan yksinkertaisesti, kuten Ernest Hemingway.
- Ääneenlukutesti: Lue tekstisi ääneen. Koristeellinen kieli kuulostaa usein kankealta tai hengästyttävältä. Jos kompastut sanoihin tai tunnet olosi typeräksi lausuttaessa niitä tyhjälle huoneelle, kyseessä on todennäköisesti koristeellinen kieli.
- Miksi robotit kirjoittavat mahtipontista proosaa
Voisi luulla, että tekoäly kirjoittaa kylmästi ja loogisesti. Itse asiassa suuret kielimallit (kuten ChatGPT tai Gemini) kirjoittavat usein kuin huono 1800-luvun runoilija.
Miksi näin tapahtuu?
Tekoäly on koulutettu koko internetin perusteella, mukaan lukien fanifiktiot, amatööriblogit ja vanhat viktoriaaniset kirjat. Se on ennustava moottori. Se arvaa, että sanan “eyes” jälkeen tulisi olla “kimaltava” tai “orbs.”
Jos kirjoitusvälineesi ehdottavat kömpelöitä, koristeellisia korvaavia sanoja, ne saattavat vahingoittaa tarinaasi enemmän kuin auttaa sitä.
Älä anna algoritmien häiritä uppoutumistasi. Käytä AI Detector robottien toimintamallien havaitseminen ja AI Humanizer kirjoittaa ne uudelleen.
Nämä työkalut on suunniteltu varmistamaan, että ehdotetut muutokset kuulostavat luonnollisilta ja säilyttävät tarinasi erityisen kerronnan kulun. Ne pitävät lukijan mielenkiinnon yllä ilman ylimääräisiä koristeellisia kielikuvia.
Käytä AI Detectoria ja Humanizeria suoraan alla olevassa widgetissä!
Päätelmä
Joten tässä on lyhyt selostus siitä, mitä on purppuraproosa.
Purppuraproosa on kirjallisuuden vastine smokin pukemiselle takapihan grillijuhliin. Saatat ajatella, että näytät vaikuttavalta, mutta todellisuudessa näytät vain hämmentyneeltä.
Lukijasi eivät ostaneet lippua sanavarastosi esitykseen, vaan he tulivat uppoutumaan tarinaan.
Ajattele kirjoittamista kuin ruoanlaittoa.
Heittäisitkö koko maustehyllyn keittoon vain todistaaksesi, että sinulla on hienoja ainesosia?
Ei tietenkään.
Se maistuisi kauhealta.
Parhaat ateriat tuovat esiin aitoja makuja. Kirjoittamisessa selkeys voittaa nokkeluuden joka kerta.
Joten, kun seuraavan kerran tunnet tarvetta luoda liioiteltuja kielikuvia, kuten kutsua sinisiä silmiä “taivaansinisiksi silmiksi” tai käyttää sanaa “ejakuloitui” sanan “sanoi” sijaan (älä tee sitä, ole kiltti), hengitä syvään.
Kysy itseltäsi: Auttaako tämä lause tarinaani, vai olenko vain esittämässä?
Käytännöllinen määritelmä purppuraproosalle ei koske lahjakkuuden puutetta, vaan rehellisyyden puutetta.
Laita pois peacock-sulkat. Luota tarinaasi tarpeeksi, jotta voit jättää sen paljaaksi. Joskus voimakkain asia, jonka voit kirjoittaa, on juuri se, mitä tarkoitat.
Pidä kirjoituksesi selkeänä ja aitona Havaitsematon tekoäly.