Mikä on pleonasmi? Määritelmä ja korjaukset

Kirjoittamisen oppaissa sanotaan usein, että tekstin tulisi olla selkeää, tiivistä ja tehokasta, ja että jokaisen sanan tulisi ansaita paikkansa.

Jos kysyt ammattikirjailijalta, kultainen sääntö on aina ollut kirjoittaa ilman turhia koristeita.

Mutta joskus kaikkein mieleenpainuvimmat tekstit rikkovat sääntöjä tarkoituksella.

On hetkiä, jolloin sinun on sanottava “ilmainen lahja”, vaikka lahjat ovatkin ilmaisia. Tai sano “pienet yksityiskohdat”, koska se tuo rytmiä ja lisää painoarvoa.

Se ei ole turhaa hölynpölyä, vaan pleonasmin ihmeellinen maailma. Se on tekniikka, jossa sanoja toistetaan tai lisätään tarkoituksella, jotta teksti saa lisää voimaa.

Olet todennäköisesti käyttänyt pleonasmeja koko elämäsi ajan tietämättäsi sitä. Huomasitko, mitä teimme?

Koko elämäsi. Koko elämäsi. Sama asia, sanottu kahdesti, mutta silti se voi tuntua oikealta asiayhteydessä.

Tässä artikkelissa tarkastelemme, mitä pleonasmeja ovat, milloin niitä käytetään ja miten vältetään kirjoittamisen kuulostaminen turhilta ja tarpeettomilta toistoilta (kyllä, tämäkin oli tarkoituksellista).

---

Keskeiset asiat

• Pleonasmi käyttää ylimääräisiä sanoja korostuksen, rytmin tai emotionaalisen vaikutuksen luomiseksi tekstissäsi.

• Toisin kuin vahingossa syntyvä redundanssi, pleonasmi on tarkoituksellinen retorinen keino, jolla on tietty tarkoitus.

• Yleisiä esimerkkejä ovat “palava tuli”, “menneisyys” ja “läheisyys”.”

• Tehokas pleonasmi vahvistaa merkitystä, kun taas tehoton pleonasmi vain sotkee tekstiäsi.

• Konteksti määrää, onko pleonasmi loistava korostus vai huolimaton kirjoittaminen.

---

Mikä on pleonasmi?

Pleonasmi saattaa kuulostaa sairaudelta, jonka voi saada uimahallissa, mutta se on itse asiassa retorinen keino joka on ollut olemassa jo antiikin Kreikan ajoista lähtien.

Kirjailijat käyttävät sitä. Puhujat rakastavat sitä. Isoäitisi käyttää luultavasti pleonasmeja arkipuheessa miettimättä kahdesti.

Pleonasmin määritelmä

Pleonasmi on tekniikka, jossa käytetään enemmän sanoja kuin on tarpeen idean ilmaisemiseksi.

Nämä ylimääräiset sanat eivät ole vain tilaa vieviä, vaan ne korostavat, luovat rytmiä tai tekevät lauseesta helpommin muistettavan.

Sana itsessään tulee kreikan kielestä.“pleonasmos, joka tarkoittaa ylimääräisyyttä tai yltäkylläisyyttä. Se on tilanne, jossa sanot ”näin sen omin silmin“ sen sijaan, että sanoisit vain ”näin sen“.”

Teknisesti kaikki näkeminen tapahtuu omilla silmilläsi. Mutta näiden ylimääräisten sanojen lisääminen saa jonkun tuntemaan, että olet todella nähnyt jotain uskomatonta.

Pleonasmi toimii virheen ja taiteellisuuden välisessä oudossa tilassa. Kieliopintarkistimet vihaavat sitä ja kirjoittamisen opettajat varoittavat sitä, mutta kaikkein kiehtovin proosa usein omaksuu sen.

Klassisia esimerkkejä pleonasmeista

Katsotaanpa muutamia pleonasmeja, joita olet ehkä käyttänyt tai kuullut aiemmin:

• “Ilmainen lahja” – Kaikki lahjat ovat määritelmän mukaan ilmaisia, mutta tämä lause korostaa tarjouksen ehdottomuutta.
• “Lisäbonus” – Bonus on jo sinänsä lisäetu, mutta ilmaisu “lisäetu” tekee siitä vieläkin erityisemmän. Se on kirsikka kirsikan päällä.
• “Lopputulos” – Tulokset tulevat lopussa. Siksi ne ovat tuloksia. Mutta “lopputulos” sisältää lopullisuuden, jota pelkkä “tulos” ei täysin kuvaa.
• “Menneisyys” – Historia koskee aina menneisyyttä, mutta “mennyt historia” kuulostaa vakavammalta, virallisemmalta, kuin jotain, mitä kuulisi dokumenttielokuvassa.
• “Ennakkosuunnittelu” – Kaikki suunnittelu tapahtuu etukäteen. Kuitenkin “etukäteissuunnittelu” viittaa siihen, että olet todella tilanteen tasalla, etkä vain improvisoimassa viime hetkellä.
• “Läheisyys” – Proximity tarkoittaa jo läheisyyttä, mutta “close proximity” tuntuu jotenkin läheisemmältä, kuin asiat olisivat käytännössä kosketuksissa toisiinsa.

Huomaatko kaavan? Nämä lauseet tuntuvat oikeilta, vaikka ne ovatkin teknisesti virheellisiä. Se on pleonasmin taika.

Se toimii enemmän emotionaalisella tasolla kuin puhtaasti loogisella tasolla.

Pleonasmin historiallinen tausta

Antiikin retoriikat rakastivat tätä. Heillä oli nimet kaikelle, ja pleonasmia pidettiin laillisena suostuttelukeinona.

Cicero käytti sitä. Samoin Quintilian. Jos halusit liikauttaa yleisöä antiikin Roomassa, sinun piti osata käyttää strategista redundanssia.

Shakespeare oli pleonasmin mestari. Ilmaisu “With mine own eyes” (omilla silmilläni) esiintyy hänen näytelmissään toistuvasti.

Hän antoi meille Julius Caesarissa “kaikkein julmimman iskun”, kaksinkertaisen superlatiivin, joka on kieliopillisesti kauhistuttava mutta dramaattisesti täydellinen. Kukaan ei muista “julmimman iskun”.” 

He muistavat “kaikkein julmimman iskun”.”

Kuningas Jaakon Raamattu on täynnä pleonasmeja. “Pyytäkää, niin teille annetaan.” “Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.”

Nämä lauseet jäävät mieleen juuri siksi, että niissä käytetään enemmän sanoja kuin on ehdottomasti tarpeen. Toistaminen luo rytmiä ja korostusta, jota yksinkertaisemmat rakenteet eivät pysty tarjoamaan.

Moderni mainonta on löytänyt uudelleen pleonasmin. “Uusi innovaatio.” “Täysin valmis.” “Aivan täydellinen.” Nämä lauseet eivät pitäisi toimia, mutta ne toimivat.

Ne saavat tuotteet kuulostamaan innovatiivisemmilta, viimeistellymmiltä ja täydellisemmiltä kuin pelkkä perusteksti voisi.

Pleonasmi on säilynyt historian kuluessa, koska se toimii. Jos se olisi vain huolimatonta kirjoittamista, se olisi kuollut sukupuuttoon vuosisatoja sitten. Sen sijaan näyttää siltä, että jokainen kirjailijasukupolvi löytää sen voiman uudelleen.

Miksi kirjailijat käyttävät pleonasmeja

Miksi kirjoittajat lisäävät tarkoituksella tarpeettomia sanoja? Mitä järkeä on olla tahallaan turhanpuhuva?

• Korostusta varten. Kun haluat lukijoiden todella ymmärtävän jotain, toistaminen auttaa. “Olen täysin ja täysin uupunut” lisää painoarvoa verrattuna lauseeseen “Olen uupunut”. Lisäsanat kasaantuvat, jolloin uupumus tuntuu todellisemmalta, täydellisemmältä ja mahdottomammalta sivuuttaa.
• Rytmi on tärkeää proosassa. Joskus lause tarvitsee ylimääräisiä tavuja, jotta se kuulostaa sujuvalta. “Toista uudelleen” kuulostaa tietyissä yhteyksissä paremmalta kuin pelkkä “toista”. Korvasi kertoo, milloin rytmi on oikea, vaikka aivosi tietävätkin, että sanat ovat tarpeettomia.
• Emotionaalinen vaikutus vahvistuu. Pleonasmi luo intensiteettiä. “Polttavan kuuma” on kuumempi kuin “kuuma”. “Jäätävän kylmä” on kylmempi kuin “kylmä”. Redundanssi itsessään muuttuu korostuksen muodoksi, joka saa lukijan tuntemaan lämpötilan.
• Kulttuuriset odotukset vaikuttavat asiaan. Jotkut pleonasmit ovat niin yleisiä, että niiden poistaminen kuulostaa oudolta. Jos joku tarjoaa sinulle “ilmaisen lahjan”, sanomalla “se on turhaa, kaikki lahjat ovat ilmaisia” kuulostat pikemminkin pikkumaiselta kuin älykkäältä.
• Hahmon ääni kehittyy. Hahmo, joka sanoo “Näin sen omin silmin”, kuulostaa erilaiselta kuin hahmo, joka sanoo “Näin sen”. Pleonasmi voi olla hahmon luonnehdinnan väline, joka osoittaa, miten joku ajattelee ja puhuu.
• Komedia perustuu usein pleonasmiin. Tarpeettomien määritteiden lisääminen luo huumoria. “Irregardless” ei ole oikea sana, mutta sitä käyttävät hahmot kertovat meille jotain itsestään. “Pieni pikkuinen ongelma” on hauskempi kuin “pieni ongelma” juuri sen ylimääräisyyden vuoksi.

Avain on tarkoitus. Hyvät kirjoittajat valitsevat pleonasmin tarkoituksella ja tietävät tarkalleen, mitä ylimääräiset sanat saavuttavat.

Huonot kirjoittajat vain heittävät sanoja lisätä sanamäärää sivulle ajattelematta, ansaitseeko kukin niistä paikkansa.

Pleonasmi vs. redundanssi

Mutta eikö pleonasmi ole vain turhaa toistoa? Kyllä ja ei.

Redundanssi on laajempi kategoria. Se tarkoittaa tilanteita, joissa toistat tietoa tarpeettomasti. Pleonasmi on erityinen redundanssin tyyppi, jolla on retorinen tarkoitus.

Kaikki pleonasmit ovat tarpeettomia, mutta kaikki tarpeettomuus ei ole pleonasmia.

• Tarpeeton redundanssi on vain turhaa sotkua. “Syy on se, että” pitäisi olla “syy on” tai “koska”, mutta ei molempia. “Tällä hetkellä” pitäisi olla “nyt”. Nämä ovat sanallisia tikkejä, eivät retorisia keinoja. Ne heikentävät kirjoitusta, eivät paranna sitä.
• Tarkoituksellinen pleonasmi vahvistaa merkitystä. “Näin sen omin silmin” korostaa henkilökohtaista todistusta tavalla, jota “näin sen” ei tee. Toistuvuus toimii.

Tässä on testi: Voitko poistaa ylimääräiset sanat menettämättä mitään tärkeää? Jos voit, kyseessä on todennäköisesti vain redundanssi. Jos et voi, kyseessä on todennäköisesti tehokas pleonasmi.

Katsotaanpa esimerkkiä Undetectable AI:n avulla. Kappaleen uudelleenkirjoittaja. Oletetaan, että olet kirjoittanut tämän liian ylimääräisen kappaleen:

“Henkilökohtaisesti uskon, että tulevaisuus näyttää valoisalta ja lupaavalta. Meidän on suunniteltava etukäteen, jotta voimme valmistautua siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.”

Se on turhaa ja sekavaa. Jos käytät sitä kappaleiden uudelleenkirjoittajaa, saatat saada seuraavanlaisen tuloksen:

“Tulevaisuus on lupaava, ja olen optimistinen sen suhteen, mitä on tulossa. Jotta voimme varmistaa, että olemme hyvin valmistautuneita, on tärkeää suunnitella etukäteen ja ennakoida edessä olevat haasteet ja mahdollisuudet. Näin voimme reagoida proaktiivisesti mahdollisiin ongelmiin ja hyödyntää syntyvät mahdollisuudet parhaalla mahdollisella tavalla. Huolellisella suunnittelulla ja ennakoivalla lähestymistavalla voimme rakentaa valoisamman tulevaisuuden itsellemme ja tuleville sukupolville.”

Huomaatko eron? Uudelleenkirjoittaja poistaa turhat toistot (“henkilökohtainen mielipide” on aina henkilökohtainen, “tulevaisuus” on aina edessä, “suunnitella etukäteen” ei tarvitse sanaa “ennakko”) ja säilyttää samalla tehokkaat pleonasmit, jos ne palvelevat tarkoitusta. “Suunnitella etukäteen” voisi jäädä, koska lauseesta on tullut idiomaattinen; se tarkoittaa hieman eri asiaa kuin pelkkä “suunnitella”.”

Tavoitteena ei ole poistaa kaikki redundanssi, vaan vain se redundanssi, joka ei ole kannattavaa, ja samalla parantaa luettavuutta.

Pleonasmin käytön yleisiä virheitä

Jopa tarkoituksellinen pleonasmi voi mennä pieleen. Tässä ovat kirjoittajien suurimmat virheet:

• Liikakäyttö muuttaa kaiken meluksi. Jos joka toinen lause sisältää pleonasmia, mikään ei tule korostetuksi. Tekniikka menettää tehonsa. Käytä pleonasmia kuin mausteita: pieni määrä parantaa makua, mutta liika pilaa ruoan.
• Pleonasmin käyttö virallisessa kirjoittamisessa on usein haitallista. Akateemiset artikkelit ja liiketoimintaraportit vaativat tarkkuutta. “Ennakkosuunnittelu” saattaa sopia markkinointiteksteihin, mutta “suunnittelu” toimii paremmin projektiehdotuksessa. Tunne kohdeyleisösi ja konteksti.
• Liian monien tarpeettomien lauseiden pinoaminen kuulostaa naurettavalta. “Lopullinen lopputulos” ei ole kolme kertaa niin painokas kuin “tulos”. Valitse yksi pleonasmi per idea ja jatka eteenpäin.
• Kliseisten pleonasmeiden käyttäminen on merkki laiskasta ajattelusta. “Lisäbonus” ja “ilmainen lahja” ovat niin yleisiä, että ne ovat menettäneet tehonsa. Jos aiot käyttää pleonasmia, yritä tehdä siitä tuore. Etsi uusia tapoja olla redundantti.
• Unohtamalla, että eri lukijat reagoivat eri tavoin. Se, mikä kuulostaa yhdelle lukijalle painokkaalta, kuulostaa toiselle typerältä. Jotkut rakastavat sanaa “irregardless”. Toiset taas kauhistuvat sen kuulemisesta. Mieti, kenelle kirjoitat.
• Rekisterien sekoittaminen aiheuttaa sekaannusta. Jos kirjoitat tiivistä, minimalistista proosaa, yhtäkkiä heittämällä mukaan “täysin ja kokonaan tuhottu” rikkoo vakiintuneen tyylin.

Suurin virhe? Tietoisuuden puute. Pleonasmi toimii, kun tiedät käyttäväsi sitä ja miksi. Se epäonnistuu, kun se on vain sanallista sekasotkua, joka on jäänyt huomaamatta editointiprosessissa.

Kuinka käyttää pleonasmia tehokkaasti

Joten, kuinka käytät pleonasmia kuin ammattilainen?

Tässä on pelisuunnitelmasi:

1. Aloita selvittämällä, mitä sääntöä olet rikkomassa. Et voi käyttää pleonasmia tehokkaasti, jos et ymmärrä, miksi se on teknisesti tarpeeton. Opi ensin kielioppi, riko sitä vasta sitten.
2. Käytä pleonasmia säästeliäästi, jotta se saa suurimman vaikutuksen. Ajattele sitä eräänlaisena erikoistehosteena. Kun Darth Vader ilmestyy ensimmäisen kerran Star Wars -elokuvassa, se on dramaattista. Jos Darth Vader ilmestyy joka kolmas minuutti, se menettää tehonsa. Sama pätee pleonasmiin.
3. Sovita pleonasmi hahmon ääneen. Professori-hahmo ei todennäköisesti sanoisi “omilla silmilläni”, mutta isoäiti-hahmo saattaisi sanoa niin. Anna hahmojesi puhetavan ohjata valintojasi.
4. Lue työsi ääneen. Korvasi kuulee asioita, joita silmäsi ei huomaa. Jos pleonasmi kuulostaa luonnolliselta puhuttaessa, se todennäköisesti toimii. Jos se kuulostaa kömpelöltä, poista se.
5. Mieti genreäsi. Komediakirjoittamisessa voidaan käyttää enemmän pleonasmeja kuin teknisessä kirjoittamisessa. Markkinointiteksteissä niitä käytetään eri tavalla kuin kaunokirjallisuudessa. Mukauta lähestymistapaasi sen mukaan, mitä olet kirjoittamassa.
6. Muokkaa tarkoituksenmukaisesti. Kun huomaat pleonasmin tarkistuksen yhteydessä, kysy itseltäsi: Onko tällä merkitystä? Lisääkö se painoarvoa, rytmiä tai luonnehdintaa? Jos vastaus on kyllä, säilytä se. Jos vastaus on ei, poista se.

Työkalut, kuten huomaamaton tekoäly AI Humanizer ovat erityisen käteviä näissä tilanteissa. Oletetaan, että olet kirjoittanut jotain, joka on teknisesti oikein, mutta kuulostaa robottimaiselta:

“Suunnitelma vaatii valmistelua ennen toteutusta.”

Se on selkeä ja ytimekäs, mutta siitä puuttuu persoonallisuus. Humanisoija voisi ehdottaa:

“Suunnitelma vaatii etukäteisvalmisteluja, ennen kuin voimme todella toteuttaa sen.”

Nyt lauseessa on “ennakkovalmistelut” (pleonasmi) ja “toteuttaa käytännössä” (toinen hienovarainen redundanssi), jotka saavat lauseen kuulostamaan enemmän sellaiselta, mitä ihminen sanoisi kokouksessa. Redundanssi lisää luonnollista rytmiä ja korostusta.

Tärkeintä on, että pleonasmi kuulostaa tarkoitukselliselta, ei vahingossa syntyneeltä. Lukijoiden tulisi tuntea korostus, ei huomata tekniikkaa.

Aloita AI Detector ja Humanizer alla olevasta widgetistä!

Sano se kahdesti, tarkoita sitä kerran

Pleonasmi on yksi niistä kirjoitustavoista, jotka saavat kieliopin puristit menettämään järkensä, mutta se herättää lukijoissa tunteita.

Se on kompromissi. Uhraat teknisen oikeellisuuden emotionaalisen vaikutuksen, rytmin tai painotuksen vuoksi.

Pitäisikö sitä käyttää? Riippuu siitä, mitä kirjoitat ja kenelle kirjoitat. Liike-elämän sähköpostit? Käytä sitä mahdollisimman vähän. Komediasketšit? Käytä sitä runsaasti. Kirjallisuus?

Käytä sitä harkiten hahmojen äänissä ja tärkeissä hetkissä. Markkinointitekstissä? Se on käytännössä välttämätöntä.

Tärkeintä on tietoisuus. Tiedä, milloin olet turha. Tiedä, miksi ylimääräiset sanat ovat siellä.

Tee tietoinen valinta jokaisesta pleonasmiasta, joka päätyy lopulliseen versioon, ja varmista, että jokainen ylimääräinen sana on siellä tarkoituksella, täyttää todellisen tehtävänsä ja ansaitsee paikkansa sivulla.

Se on hyvän pleonasmin salaisuus. Kyse ei ole tarpeettomien sanojen lisäämisestä, vaan tarpeellisen redundanssin lisäämisestä.

Ja kun ymmärrät eron, kirjoittamisesi muuttuu täysin ja kokonaan.

Varmista, että kirjoituksesi pysyy luonnollisena ja inhimillisenä Havaitsematon tekoäly.